RAKSAÄIJÄT, TALOTEKNIIKKAUKOT JA KIINTEISTÖMIMMIT

 

Työelämässä tulee jatkuvasti vastaan yllätyksiä, jotka usein liittyvät kiinteistöihin ja kalustoon. Nämä ennakoimattomat yllätykset lisäävät hallitsemattomuuden kokemusta varsinkin silloin kun se ei vielä ole työntekijälle tuttua aiemmasta kokemuksesta. Me, jotka olemme jo vuosikaudet setvineet jos jonkinlaista kiinteistöihin ja laitteistoihin liittyvää ongelmaa yllätymme oikeastaan enemmän siitä, jos kaikki pelaa pitkän aikaa ongelmitta. 

Tätä yllätyksellisyyttä ei ollenkaan helpota se, että osa alan toimijoista elää ilman minkäänlaista kykyä organisoida ja suunnitella omaa työtään. Tulevat ja menevät missä ja milloin sattuu, kuin penskat 80-luvulla. Heidän kanssaan on mahdotonta sopia minkäänlaista aikaa asioiden hoitamiselle. He soittavat kun ovat pihassa. Toki siihen vaikuttaa se, että heidän aikataulunsa elää myös sen mukaan miten toinen työmaalla hääräävä puuhapete tulee ja menee. Tälläkään ei ehkä ole mitään käsitystä siitä, missä on kolmen tunnin päästä.

On onneksi myös sellaisia toimijoita, joiden kanssa pystyy sopimaan aikataulut ja kun tilaa heiltä jotain, saa mitä tilaa. Kumpa työelämä olisi aina niin yksinkertaista.

 

 

16.7.2019 Vesa

 

 

 

 

 

KOTONA KAIKKEIN HALVINTA

 

Sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeena vuosina 2016 - 2018 oli koti- ja omaishoidon uudistus. On hyvä, että palvelumalleja parannetaan tuolla sektorilla.

Itseäni huolestuttaa sosiaali- ja terveysalalla kuitenkin sellainen kehitys, mikä ei perustu sosiaalialan periaatteisiin ja oppeihin, vaan kauppatieteen oppeihin. Jos ministeriö saa tai tuottaa laskelman, joka osoittaa miten paljon halvempaa on kotihoidon kuin tehostetun palveluasumisen järjestäminen ja ministeriö alkaa poliittisella ohjauksella ajaa kotihoitoa tavoitteena vähentää tehostettua palveluasumista pitäisi jo miettiä tätä kysymystä: miksi?

Miksi mielikuvaa ´kotona kaikkein paras´halutaan ujuttaa kansan tietoisuuteen? Vain siksikö, että yhteiskunnalle on halvempaa hoitaa ikääntynyt kotiin kuin palveluasuntoon? Kotipalvelutyöntekijöitä ei käy kateeksi. Siellä missä ei vallitse täysi kaaos on kuitenkin kova kiire ja stressi. Ovatko asiakkaat tyytyväisiä? Entä työntekijät? Toivon, että näin olisi, mutta en usko. Ainakaan ne asiakkaat, jotka kokevat tarvitsevansa ympärivuorokautista hoivaa, mutta eivät saa, koska määrärahat eivät anna myöten, eivät ole tyytyväisiä. He kärsivät kotonaan.

Vasta kun alkaa näyttää siltä, että kunnalle on halvempaa sijoittaa asiakas tehostettuun palveluasumiseen, koska kotikäyntikertoja tulee niin paljon, sitten ´kriteerit´yhtäkkiä täyttyvät. Kriteerit, jotka ovat tiukentuneen taloustilanteen myötä muuttuneet kuntalähtöisiksi. Asiakaslähtöisyydestä ei voi tässä yhtälössä enää puhua.

Olisi rehellisempää käyttää tätä slogania: ´kotona kaikkein halvinta (kunnalle)´.


Vesa 

 

SOTE-MUUTOS

 

Nyt tiedetään, että sote-muutosta ei tapahdukaan, vaan valmistelutyö ajetaan kevään aikana hallitusti alas. Keski-Suomessa järjestetään keväällä seminaari, jossa "käydään läpi uudistustyön opit".

Harvoin näistä ehkä mitään opitaan, mutta hyvähän se olisi.

Rakennusalalta voisi oppia joitain yksinkertaisia periaatteita soteakin ajatellen. Yleensä ennen rakentamista tehdään pohjatutkimus, jonka jälkeen vasta nuijitaan suunnitelmat. Ja ennen kuin aletaan pystyttää seiniä on tapana tehdä perustus. Mitähän jos ensi kerralla käytäisiin ensin huolella läpi perustuslailliset kysymykset ja sitten kun ne on saatu selväksi, alettaisiin vasta polttaa verorahoja täydellä liekillä. Siihen voi mennä pitkä aika kun seuraavan kerran jotkut poliitikot löytävät yhteisen innon viedä taas uusi sote-muutos maaliin. Ja kun se into taas kerran löytyy, kuka sitä malttaa odotella, että perustuslakivaliokunta sanoisi sanansa ensin?

 

8.3.2019

Vesa Sinervä

 

 

 

RATKAISU ONGELMIIN

 

Lähipäivien uutisointi ja ilmitulleet ongelmat ikääntyneiden hoivapalveluissa eivät ole uutisia, koska ongelmat ovat olleet käytännössä kaikkien tiedossa jo pitkään. Uutta on se, että nyt heikolla laadulla bisnestä tekevän hoivajätin toimintaan on puututtu astetta kovemmalla kädellä. Käytännössä ongelmat ovat saaneet laajeta ja jatkua, koska niihin ei ole puututtu tarpeeksi tiukasti. Syitä puuttumatta jättämiseen on monia ja päätökset ovat hyvin vaikeita sekä ne vaikuttavat moniin ihmisiin ja monien ihmisten olosuhteisiin. Tiukka puuttuminen heikkolaatuiseen hoivaan on erittäin tervetullutta ja sitä ovat monet odotelleetkin vuosikausia. Julkinen valta voi puuttua asioihin silloin kun yksityinen puoli toimii vääristyneellä arvomaailmalla sosiaali- ja terveysalan toimintakentässä. Yksityiset hoivajätit eivät jaa esimerkiksi sosiaalialan itsentäänselvää arvomaailmaa, mikä on monille pienille toimijoille ja varsinkin yhdistys- ja säätiöpohjaisille toimijoille lähtökohta koko toimintaan. Lievestuoreen palvelukeskusyhdistyksellä on selkeä toiminta-ajatus, missä keskiössä on toimia monipuolisesti ikääntyneiden hyväksi. Siinä, missä hoivajätin itsestään selvä tavoite on liikevoitto, aatteellisen yhdistyksen tavoite on asiakkaiden hyvinvointi ja siinä, missä hoivajätille €urot ovat itsetarkoitus, yhdistyksille ne ovat vain väline, jolla pyritään saavuttamaan jotain tärkeämpää.

Julkisella puolella arvokysymys on paljon monimutkaisempi, koska kunnilla on monenlaisia intressejä ja arvoja, jotka ovat keskenään ristiriidassa. Managerialismi eli lyhyesti sanottuna tulosjohtaminen alkaa olla saavuttanut vahvan aseman julkisella puolella ja siksi palvelujen laatu monin paikoin on heikkoa ja siksi koko ajan karsitaan varsinkin niistä palveluista, joiden asiakkaat eivät saa ääntään kuuluville. Sosiaalityön arvot ovat räikeässä ristiriidassa managerialismin kanssa ja siksi sosiaalityötä edustavien henkilöiden pitäisi olla aina tiukan tulosohjauksen vastavoimana. Ymmärrettävistä syistä tulosohjausta on pakko harrastaa, mutta mikäli se saa hallita suvereenisti kuntien perus- ja sosiaalipalveluja, se johtaa väkisinkin heikkolaatuisiin palveluihin.

Ratkaisu ongelmiin ei ole uusi laki, jota ei noudateta, vaan Avi. Koska Avilla on valtaa, Avin vain täytyy pakottaa sekä hoivajätit että kunnat resurssoimaan hoivapalvelut niin, että kaikilla Suomen ikääntyneillä olisi hyvät oltavat.  

 

Vesa Sinervä

 

LAPSIA TÖISSÄ

 

Meillä oli perjantaina 23.11. lapsia töissä, kun oli Lapsi mukaan töihin -päivä. Meillä on itse asiassa ollut silloin tällöin lapsia myös vapaaehtoistyössä ja ilmeisesti he ovat kokeneet vapaaehtoistyön ihan mukavana (tämä on tosin vain minun tulkintani), koska ovat käyneet täällä useammankin kerran. Usein sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus, mutta tämä on aikuisten näkökulma. Enemmän voisi laittaa painoa ajatukselle, että lapsissa on nykyisyys. Lapsilta tulee toisinaan hyvin luovia oivalluksia ja ratkaisuja ja he saattavat osata kysyä sen tärkeän yksinkertaisen kysymyksen, mitä tietävän ihmisen roolissa oleva aikuinen ei ehkä edes uskalla kysyä. Tänään minulta kysyi hyvin ajankohtaisen kysymyksen yksi niin nuori henkilö, että uskon hänen hoksanneen kysyä ihan itse tuon kysymyksen ilman poliittista agendaa. Puhuimme, että keittiöesimies meillä on Anni, johon tämä lapsi reagoi kysymyksellä: "Miksi esimies? Miksei esinainen?" Lapsi miettii asioita ilman ennakkoluuloja ja ajattelee monesti ääneen, mikä tuo meille aikuisille tuoreita ja hyviä näkökulmia asioihin. Tiedämme, että juuri tuo edellä mainittu kysymys aika vahvasti Suomessa ja muuallakin maailmassa politisoitunut ja siihen liittyy vahvoja mielipiteitä ja tunteita. Mitä me aikuiset voisimme oppia lapsilta vaikka tässä esille nousseessa kysymyksessä? Avoimuutta, kykyä  kyseenalaistaa luutuneita käsityksiä ilman sen suurempia tarkoitusperiä ja rohkeutta kysyä simppeleitä kysymyksiä. Ja iloista asennetta.

 

23.11.2018

Vesa

 

 

SAAKO LAKIA RIKKOA?

 

Saako lakia rikkoa? Toisilla on joustavampi omatunto pikkuasioissa kuin toisilla, mutta harva myöntää suoraan, että lakia saa rikkoa. Jotkut ajattelevat, että lakia saa rikkoa, kunhan ei jää kiinni. Heillä on omassatunnossa kytkin, jolla omatunto saadaan rikosten ajaksi off-asentoon ja se varoittaa silloin, kun kiinnijäämisriski on liian suuri. Sitä en tiedä, saako tällaisten ihmisten mielestä tehdä minkä tahansa rikoksen vai onko heillä joki raja rikosten suhteen.

Entä saako jotain keskeistä ja merkittävää lakia rikkoa? Talousrikosasioissa Suomi on kunnostautunut tuomioiden kovuudessa, liekö siinä sama vaikutin kuin entisellä naapurilla, joka oli valmis maksamaan satasen, ettei naapuri saa viittäkymppiä?

Aika paljon kuitenkin tapahtuu sellaista lain rikkomista, mille kukaan ei oikein saa tehtyä mitään ja rikotaan vieläpä hyvin merkittävää ja keskeistä lakia koko yhteiskunnan kannalta.

"Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu" (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, luku 2 § 8). Tätä lakia rikotaan paljon ja jotkut ovat jopa muuttaneet sen muotoon:"Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensijaisesti otetaan huomioon kunnan taloustilanne ja jos määrärahaa on jäljellä, voidaan ottaa huomioon asiakkaankin etu". Rahakirstun vartijan turruttavat nuijan iskun äänet peittävät helposti alleen kunnan budjettiin sidotussa omassatunnossa vaimenevan äänen: "onko tässä ollut enää pitkään aikaan kysymys asiakkaan edusta?"

 

Vesa

 

LUOVA PUOLI

 

Tänään Männikössä vietettiin kulttuuriperjantaita ja kaikki halukkaat saivat esiintyä. Jokaisessa ihmisessä on potentiaali luovuuteen. Kaikkien aivokapasiteetti mahdollistaa tämän tavalla tai toisella. Mikä on oma tapasi, se voi yllättää joskus jopa sinut itsesi! Voi olla, että välillä täytyy sanoa järjelle: ole sinä välillä hiljaa ja anna tunneilmaisun esiintyä, voit jopa oppia jotain ihmisenä olemisesta.

 

Kulttuuriperjantain kunniaksi runo:

 

VUODENAJAT (aloitetaan syksystä)

 

Syksy valui puihin

Kesä jäi uniin

Kylmä saapui yöllä

koti otti sen syliin

lämmitti hiljaa

teki siitä joulun

Talvi jäädytti kaiken

unetkin

Katseltiin kuvia

jostain kaukaa

missä aurinko

paistaa aina

Kunnes se tuli

takaisin kylmään maahan

ja teki uuden kevään

 

 

 

28.9.2018

Vesa

 

MUISTOISSA VÄLKKYVÄT HYMYT

 

Kun ihminen vanhenee ja miettii elämäänsä taaksepäin, kauan sitten eläkkeelle jääneenä, hän ehkä harvoin harmittelee sitä, ettei tullut tehtyä enempää töitä. Kenties sekin, mitä töitä tuli tehtyä alkaa kolmannessa ja neljännessä iässä menettää merkitystä, mitä kauemmas työelämästä etääntyy. Mikä säilyy muistoissa työelämästä parhaiten? Kirjaaminen, kynien tilaaminen verkkokaupasta, henkilöstöpalaveri, työvuorotaulukon tarkastaminen vai ehkä jokin muu? Itse ainakin muistan parhaiten eri työpaikoista sen, millaisten ihmisten kanssa olen ollut tekemisissä ja moni on jättänyt muistijälkensä minuun. Useimmiten hyvän sellaisen. On sitten niitäkin, joihin liittyviä muistoja ajan kultamaali ei vain riitä peittämään. Omasta näkökulmastani heidän puutteensa liittyvät poikkeuksetta siihen, että he ovat olleet kyvyttömiä arvostamaan kanssaihmisiään ja ovat keskittyneet syystä tai toisesta liiaksi itseensä.

Kaikessa työssä on tärkeää, miten kohtaa ja kohtelee ympärillään olevia, koska lopulta se on se, mistä ihminen muistetaan, hyvin pitkänkin ajan takaa. Arvostus on osa hyvää laatua ja hyvää asiakaspalvelua. Se vaikuttaa sekä työntekijän omaan että työnantajan maineeseen ja ennen kaikkea asiakaskokemukseen, joten tunneälyosaaminen on kaikkien etu.

Näissä mietteissä kohti syksyä.

 

17.8.2018

Vesa

 

 

 

Palvelutalo

 

Mitä palveluja sisältyy asumiseen palvelutalo Männikössä? Syy miksi muutetaan asumaan palvelutaloon liittyy terveydentilaan. Sen vuoksi suurimpana tarpeena palvelutalossa asumiseen on aina se, että tarvitaan hoivapalveluita. Hoivan lisäksi ateriapalvelun järjestäminen kuuluu jokaiseen päivään. Asumispalvelut takaavat mahdollisuuden asua hyvissä olosuhteissa ja myös  itsemäärämisoikeus toteutuu omassa vuokra-asunnossa. Vuokraan ja palvelumaksuun sisältyvät myös siivous-, pesula-, saunoitus- ja talonmiespalvelut. Näistä palveluista koostuvat Männikön maksulliset palvelut. Näiden lisäksi tarjoamme maksutta ja ilman pakkoa järjestää muun muassa seuraavia asioita:

fysioterapeutin säännöllisen jumppatuokion, viikottaisen bingon palkintoineen, erilaisten kuorojen ja muiden esiityjien epäsäännölliset esiintymiset (vuonna 2016 esim. Lievestuoreen opiston esitys Kuvajaisia, päiväkotilasten esiintymisiä, tietokirjailija Janne Könösen vierailu, ´runo-Martin´esiintymiset jne.), viihdelaitteet (televisiot, videotykki + kaiuttimet), asukaspalaverit, joissa esiin tuotuja ideoita viriketoiminnasta toteutamme lähes aina ja monia muita pieniä juttuja, mistä asukkaiden ei tarvitse maksaa. Se mitä emme valitettavasti voi luvata on asukkaiden yksinäisyyden kokemuksen poistaminen. Yksinäisyyden kokemus on hyvin yksilöllistä ja myös asukkaan omat tavat ja tottumukset vaikuttavat tähän kokemukseen. Läheisten merkitys yksinäisyyden lievittäjänä ei poistu palvelutaloon muuton jälkeen. Päinvastoin, se voi jopa lisääntyä. Läheisetkään eivät voi poistaa yksinäisyyden kokemusta, mutta yhteydenpito on hyvin tärkeää useimmiten.

Viriketoimintaa voisimme lisätä vaikka palkkaamalla puolikkaan virike- / vapaaehtoisohjaajan. Se tosin maksaa enkä ole varma, halutaanko viriketoimintaa niin paljon että siitä oltaisiin valmiita maksamaan esim. 60 euroa / kk? Kyselyiden perusteella osa asukkaista on tyytyväisiä viriketoiminnan määrään, osan mielestä sitä on välillä liikaakin ja osan mielestä aivan liian vähän. Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka haluavat lisää viriketoimintaa joutuisivat maksamaan siitä aika paljon, koska ei kai voida olettaa, että ne, jotka eivät halua lisää viriketoimintaa joutuisivat maksamaan siitä, että toiset saavat sitä enemmän? 

Mikäli halutaan maksutonta viriketoimintaa ja seuranpitämistä, sitten se vain pitää järjestää! Mikään ei estä vapaaehtoisia ja asiaa pohtivia henkilöitä tekemään jotain asian eteen ja se olisi jopa suotavaa. Ja jotkut sitä jo tekevät. Entä mitä sinä voisit tehdä asian hyväksi?

 

28.12.2017

Vesa

 

 

Yksityinen vai kunnallinen vai mikä se oli?

 

Toimittajat eivät aina tiedä, mistä kirjoittavat, kun tekevät juttuja hoitokotien hintavertailusta. Käsitteet saattavat olla hukassa ja asioista selvän ottaminen voi olla nykyaikaiselle toimittajalle liian työlästä.

Minulta kysytään joskus, mikä meillä on omistuspohja tai kuka / ketkä tässä ovat omistajina. Tätä saattaa kysyä vielä joku talousihminen, jonka luulisi tietävän, mikä on yhdistys. Yhdistys omistaa yhdistyksen toiminnan ja omaisuuden. Jos tuo ei sano mitään, googleta ´yhdistys´.

Meillä ei ole laitoshoitoa. Männikkö ei ole hoitolaitos. Laitoksessa maksetaan asumisesta, aterioista ja hoivasta pakettihinta. Männikössä näin ei ole, tämä on palveluasumista, tarkemmin sanottuna tehostettua palveluasumista. Tehostetussa palveluasumisessa on ympärivuorokautinen (24/7) hoiva eli talossa on aina hoitaja tai hoitajia paikalla. Palveluasuminen taas voi olla sellaista, että siihen kuuluu hoitopalvelut tiettyinä aikoina tai sopimuksen mukaan.

Männikkö ei ole vanhainkoti, vaan palvelutalo. Männikkö muuttui palvelutaloksi jo viime vuosituhannella, jolloin puhuttiin vanhainkodistakin, mutta ei enää.

Männikkö ei ole kunnallinen hoitokoti. Männikkö ei ole oikeastaan yksityinenkään hoitokoti, jos ajatellaan omistus-näkökulmaa. Männikkö ei ole yksityisomistuksessa eikä kunnan määräysvallassa. Männikkö voitaisiin tosin niputtaa yksityisten hoitokotien kategoriaan, koska säätiöiden ja yhdistysten hoitokodit ovat samalla viivalla yksityisten hoitokotien rinnalla.

Sitten se hinnoittelu. Lehdessä voi lukea, että yksityisiin hoitokoteihin harvoilla on varaa. Totuus on kuitenkin se, että yksityiseenkin hoitokotiin voidaan mennä kunnan maksusitoumuksella (tai myönteisellä päätöksellä palveluasumishakemukseen), jolloin se voi olla samoissa hinnoissa kunnallisen hoitokodin kanssa. Jos haluaa hoitopaikan ilman kunnan maksusitoumusta, silloin se maksaa paljon. 

Karkeasti arvioituna yhteiskunta maksaa tehostetusta palveluasumisesta 65 - 75 % (2000 - 4000 € / kk) ja asiakas sen 25 - 35 % (1000 - 2000 € / kk) riippuen aika paljon palvelutalon sijainnista ja toimijan liiketoimintastrategiasta. Ne keillä on varaa eivätkä jaksa odotella kunnan päätöksiä, voivat maksaa tosin vaikka koko 100%.

 

Näin se menee.

 

18.12.2017

Vesa

 

 

Kokonaisvaltaista palvelua

 

Se aina ilahduttaa, kun tapaa jonkun vanhustyön tai sote-alan ammattilaisen, joka puhuu ikääntyneestä ihmisenä, joka on niin paljon muutakin kuin hoivan kohde. Elämässä on vaiheita, jolloin hoivaa tarvitaan enemmän. Nämä vaiheet ovat vauvaikä ja varhaislapsuus sekä ns. neljäs ikä, jolloin ollaan hoivapalveluiden piirissä. Myös vakava sairaus tai kehitykseen liittyvä sairaus voi lisätä merkittävästi hoivan tarvetta. Hoiva ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Se palvelee jotain tärkeämpää tarkoitusta. Ja se tarkoitus on hyvän elämän mahdollistaminen. Hoivan tarkoitus on mahdollistaa mahdollisimman antoisa ja kokonaisvaltainen elämä, jonka toteutumista hoiva palvelee. Siksi puhutaan hoivapalveluista eikä enää onneksi puhuta niin paljon potilaista. Potilaaseen sisältyy mielikuva avuttomuudesta ja passiivisuudesta. Vaikka avuttomuus ja passiivisuus olisivat arkitodellisuutta jonkun ihmisen elämässä, on tärkeää muistaa kuinka arvokas ihminen on ja nähdä koko elämänkaari. Tämä lienee perusasioita hoivapalveluissa ja juuri siksi sen jatkuva tiedostaminen on tarpeellista. 

Meillä Männikössä asukkaille tarjotaan neljä isompaa palvelukokonaisuutta: hoiva-, ateria-, asumis- ja ohjelmapalvelut. Nämä kaikki tähtäävät siihen, että asukkaamme kokisivat elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi sekä itsensä arvostetuksi. Me pyrimme työllämme vähentämään, ei lisäämään avuttomuuden tunnetta. Me pyrimme työllämme lisäämään, ei vähentämään kokemusta omista vaikutusmahdollisuuksista. Me pyrimme työllämme valtaistamaan asukkaitamme - mikä on sosiaalityön perusajatus - ja vahvistamaan, ei heikentämään kokemusta oman elämän hallinnasta. Näiden periaatteiden vastaiset ajatusmallit kuuluvat siihen hoivatyön historiaan, mitä jokainen itseään ja kanssaihmisiä arvostava ammattilainen rohkeasti häpeää.

 

22.11.2017

Vesa

 

Sopivasti yhteisöllisyyttä

 

Liian tiiviit yhteisöt ajautuvat usein ennemmin tai myöhemmin tilaan, jossa yhteisö joko eristäytyy ympäröivästä yhteiskunnasta tai hajoaa riitaisasti. Erityisesti voimakkaan johtajan johtaman tiiviin yhteisön kohtalo on helposti ennustettavissa eikä ennuste ole hyvä. Jo ranskalaisen sosiologin Emile Durkheimin vuosisadan takaiset tutkimukset osoittavat, että yhteisöllisyydellä on myönteinen vaikutus yksilöön silloin, kun yhteisö ei ole liian tiivis eikä toisaalta liian väljä.

Yhteisöllisyyden perusajatus on se, että jokainen yksilö on samanarvoinen. Arvoa ja vaikutusvaltaa ei mitata valta-asemasta käsin, vaan valta on siinä mielessä yhteisön käsissä, että yhteisö valtuuttaa yksilöt toimimaan yhteisesti sovittujen päämäärien hyväksi. Kaikki perustuu yhteisön itse luomiin sääntöihin ja tavoitteisiin, joiden muuttaminen vaatii yhteisymmärryksen ja yhteisen päätöksen. Sääntöjä ei sanella valta-asemasta käsin, vaan yhteisö luo ne itse.

Yhteisöllisyyden haittapuolena nähdään usein yksilön vapauden kaventuminen. Hyvänä puolena puolestaan yhteenkuuluvuuden tunne ja merkityksellisyyden kokemuksen vahvistuminen. Lisäksi kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista.

Kuka tahansa voi alkaa kehittää yhteisöllistä toimintaa omalla asuinpaikallaan tai omissa verkostoissaan. 

 

Olipa kerran kyläyhteisö, jossa asui Joku Muu. Hän teki kaiken, mitä kukaan muu ei tehnyt. Kyläläiset olivat oppineet, että Joku Muu tekee kylässä suurin piirtein kaikki hommat. Sen vuoksi kyläläiset olivat erityisen laiskaa porukkaa. Heille riitti, että Joku Muu teki päivittäin heille ruokaa ja järjesti kylän asiat. Eräänä kuivana kesänä kylän kaivo kuivui ja kyläläiset alkoivat olla kovin janoissaan. Joku Muu oli lähtenyt hakemaan kylään jostain vettä. Tunnit kuluivat, vuorokausi vaihtui eikä häntä kuulunut. Viimein tuli tieto, että Joku Muu oli menehtynyt vedenhakureissullaan. Kyläläiset surivat Jonkun Muun kuolemaa aika kauan, kunnes tajusivat, että heillä ei ole edelleenkään vettä. Sen jälkeen he alkoivat tapella siitä, kuka lähtee hakemaan kylään vettä. Kun he olivat käyttäneet viimeiset voimansa riitelyyn eivätkä enää jaksaneet tapella, he päättivät, että kaikki lähtevät etsimään vettä. Vettä löytyi ja kyläläiset pelastuivat. Sen jälkeen he alkoivat tehdä asioita yhdessä ja sopivat, kuka tekee minkäkin tehtävän. Kylään hommattiin vesiputket, aloitettiin suuret rakennushankkeet ja maata alettiin viljellä. Kylä alkoi kasvaa ja kukoistaa. Kului vuosia ja kylä oli kasvanut moninkertaisesti ja ympäröivistä kylistä alettiin käydä siellä ottamassa oppia. Eräänä päivänä kyläläiset huomasivat tutun hahmon lähestyvän kylää. Kun hahmo saapui kylään, he huomasivat yllätyksekseen sen olevan Joku Muu. Kyläläiset eivät olleet uskoa silmiään, mutta Joku Muu kertoi laittaneensa itse huhun kuolemastaan liikkeelle saadakseen kyläläiset ylös laiskanlinnoistaan. "Katsokaa, mitä kuvitelma minun kuolemastani on saanut kylässä aikaan. Mitähän tälle kylälle tapahtuu, kun kuolen oikeasti?", Joku Muu virkkoi ja he kaikki nauroivat ja itkivät vedet silmissä ja pitivät sellaiset juhlat, että se muistetaan vielä tänäkin päivänä.

 

Vesa Sinervä

7.11.2017

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikaresurssi

 

Onneksi Suomen hallitus ymmärsi, että sote-uudistuksen deadline on liian lähellä ja antoi vuoden lisäaikaa soteuudistuksen toteutukseen. Tämä on merkittävä ja tärkeä aikaresurssi muutokseen valmistautumiseen. Nykyisen tehokkuusajattelun myötä ajankäyttöä ohjataan niin, että kaikki löysä aika nähdään resurssien hukkaamisena ja turhasta maksamisena ("me emme maksa istuskelusta"). Uskon, että moni merkittävä innovaatio on syntynyt sellaisina hetkinä, kun ei ole hirveä kiire ja paine päällä. Luova ajattelu ja innovaatiot tarvitsevat kiireetöntä aikaa. Kontrasti on siinä, että joskus tehoton ja mitään tuottamattomalta näyttävä työ voi synnyttää paljon uusia työpaikkoja ja uusia toimintatapoja. Lihakset kehittyvät liikunnan jälkeisessä levossa, uni ruokkii aivoja, suuri puu kasvaa siemenestä vain maatessaan mullassa. Kehitys tarvitsee aikaa ja aika viis veisaa meidän kiireistämme.

 

24.8.2017

Vesa

 

 

TULEVAISUUS

 

Nykyaika on haastellista sote-alan pk-yrityksille ja muille samankokoisille yhteisöille. Tuleva sote-muutos tulee olemaan merkittävä ja se voidaan kohdata periaatteessa kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on katsoa, mitä muutos tuo mukanaan, toivoa parasta ja pelätä pahinta. Elää siihen saakka hetkessä, sitoa resurssit arkityöhön niin kokonaan, ettei kukaan ehdi tehdä tarvittavia suunnitelmia ja varautumistoimenpiteitä. Se on sama kuin joutua teatterilavalle tietämättä omaa roolia ja vuorosanoja. Se on sama kuin esittäisi huonoa improa näytelmässä, joka on käsikirjoitettu. Toinen tapa kohdata muutos on tehdä selkeä strategia, mitä halutaan, mihin suuntaan mennään ja mikä oma rooli tulee olemaan ´näytelmässä´. Vuorosanatkin voidaan harjoitella etukäteen, kun tiedetään, mistä on kysymys, mikä on oma rooli kokonaisuudessa ja mitä halutaan. Kysymys on siitä, että yhteisö itse määrittelee itsensä. 

Tämä vaatii kuitenkin yhteisöjen valtaa käyttäviltä määrätietoista ja oikea-aikaista resurssiohjausta ja strategista osaamista. Tätä osaamista näyttää löytyvän isoilta hoivajäteiltä, jotka ovat koko ajan ajan hermolla pienten seuratessa sivussa. Jos oma rooli on epäselvä, sitä istutaan kohta yleisön joukossa muiden katsojien kanssa. Nyt on viimeinen hetki tehdä pienten yhteisöjen tulevaisuuden kannalta elintärkeitä päätöksiä. Kun ensi-ilta koittaa 1.1.2019 (hallitus muutti deadlinea vuodelle eteenpäin, joten ensi-ilta onkin 1.1.2020 (toim.huom.)) silloin pitää olla valmis, jos haluaa olla mukana näyttämöllä.

 

1.6.2017 Vesa

 

 

 

52 VUOTTA JA ELÄMÄ EDESSÄ

 

Vuosi 2017 tulee olemaan jälleen mielenkiintoinen vuosi yhdistykselle. Tulemme jatkamaan laadukasta hoivatyötä, ateriapalvelua ja asumispalvelua. Hoivatyö Männikössä on viimeisimmässä asukas- ja omaiskyselyssä jälleen osoittanut huippulaatunsa! Sitä se ei olisi, mikäli hoivatyötä olisi tehty viimeiset viisikymmentä vuotta samoilla menetelmillä ja samalla tietämyksellä. Ateriapalveluissa paras yksittäinen tulos saavutettiin keittiötyöntekijöiden palvelualttiudessa! Niin hyvällä tasolla se ei olisi, jos viisikymmentä vuotta olisi menty samoilla opeilla ja keitoilla. Eloisa-projektissa on ollut todella paljon osallistujia ja todella sitoutuneet ja osaavat työntekijät! Viimeisen toimintavuoden myötä tulemme myös suunnittelemaan tarkasti tulevaa ja mahdollisesti etsimme uusia toimintamuotojakin.

 

Yhdistyksemme säännöissä yhtenä yhdistyksen tehtävä onkin mainittu uusien toimintamuotojen kehittäminen. Tämä on keskeistä kaikilla aktiivisilla ja tässä päivässä elävillä yhdistyksillä: kehittyä. Kehittyminen, uuden oppiminen ja kokeileminen ovat avainasioita työssäjaksamisen kannalta. Työniloa ruokkivat uudet, pienetkin oivallukset, huumoria unohtamatta. Vanhat hyvät konstit säilyvät toki työkalupakissa, vaikka uusia asioita opetellaankin.

 

Kun yhteiskunta kiristää joka saralla vyötä,  tottakai se vaikuttaa meidänkin toimintaamme. Olemme vuosia karsineet kaikesta, mikä ei ole palvelujemme ytimessä ja siten saaneet kulurakennetta pienemmäksi. Nyt kun pitäisi vielä säästää, minä käännän kielteisen kysymyksen säästämiskohteista positiiviseksi: miten voisimme lisätä resursseja? Tämä positiivinen katsantokanta yhdessä kehittämisajatuksen kanssa pitää meidät positiivisessa vireessä ja varjelee meidät jämähtämästä negatiivisiin pikku asioihin. Minun täytyy johtajana katsoa eteenpäin ja nähdä, että tämän yhdistyksen historiasta on kirjoitettu vasta ensimmäiset sivut. Se mitä viidenkymmenen vuoden kuluttua kirjoitetaan riippuu siitä, mitä uskallamme tehdä tänään. 

 

30.1.2017

Vesa

 

 

 

AMMATTILAISET ASIALLA

 

Katsoin pitkästä aikaa Gordon Ramsayn ohjelmaa. Tällä kertaa hän menetti hermojaan osaamattoman ravintolan- ja hotellin johtajan kanssa. Ravintolan keittiön ruoka-ainevarasto oli hirveässä kunnossa, samoin hotellihuoneet. Ravintolan esimieskokki tuli ja meni miten sattui, mutta johtaja ei puuttunut asiaan. Johtaja näki ongelmat, muttei tehnyt niille mitään. Ei ihme, että Ramseylta meni hermot - monta kertaa.

Ajattelin ohjelmaa katsoessani Männikköä. Meillä on todella ammattitaitoinen ja osaava henkilökunta. Tajusin miten paljon se helpottaa omaa työtäni. Minun ei tarvitse käydä huutamassa emännälle, että siivotkaa se varasto! Minun ei tarvitse huutaa siistijälle, että miksi täällä on niin likaista eikä minun tarvitse käydä vahtimassa, miten hoitotyön johtaja tai projetkipäällikkö tekevät työnsä. Muun muassa tätä on suomalainen laatu ja ammattitaito. Työntekijät ovat koulutettuja ja tekevät työtään ammattitaidolla ja sydämellään. Liian harvoin tulee kehuttua heitä, siinä on oma ammatillisen kehittämisen paikka. Sitä jotenkin pitää niin itsestään selvänä, että homma toimii, ettei aina tajua, millaista olisi, jos homma ei toimisi. Johtajalla kyllä on tärkeä rooli kokonaisuudessa. Tiedän, että osaamaton johtaja kykenee sössimään hyvänkin toiminnan ihan huolella ja pilaamaan hyvien työntekijöiden työskentelyn ihan vain omalla typeryydellään varsinkin silloin, kun johtaja ei ymmärrä perustehtäväänsä eikä organisaation perustehtävää. Me kaikki olemme täällä Männikössä töissä, jotta asukkaillamme ja kaikilla muillakin asiakkaillamme olisi hyvät oltavat. Se on meidän perustehtävämme. Tarjota laadukkaita palveluja ja tehdä se ammattitaidolla ja toisia arvostavalla asenteella.

 

10.1.2017

Vesa

 

 

PALAUTE

 

Työsta ja palveluista on erittäin tärkeää saada palautetta. Arvostan kovasti erityisesti sitä, jos asukas kertoo minulle, mikä asia voisi olla paremmin tai sitten, jos asukas kertoo, mikä on hyvin. Otan tällaiset palautteet todella vakavasti. Paras tapa parantaa palvelua on kuulla asiakasta ja järjestää palveluja niin, että asiakas hyötyy ja kokee hyötyvänsä niistä aiempaa enemmän. Ihan turhaa on sellainen kehittäminen, jossa ei oteta selvää, kokeeko käyttäjä hyötyvänsä kehittämisestä vai ei. Suomessakin on paljon kokemuksia korkea tason kehittämistyöstä, mitä ei ole tehty tiiviissä yhteistyössä käyttäjien kanssa. Monesti tällaisen kehittämistyön seurauksena työskentely on entistä vaikeampaai ja asiakaskokemus entistä huonompi. Kun uudesta systeemistä on vuosia valitettu, sama ruletti pyörähtää käyntiin uudelleen eikä mitään ole opittu. Tai ehkä on. Joku kysyi, miksi pitäisi olla realisti. Tällaisessa maailmassa.

 

Me tiedetään Männikössä vuosittaisten kyselyjen perusteella, että meidän palveluihin ollaan tyytyväisiä. Jos kerran kolmessa vuodessa esim. joku omainen haukkuu palvelut, se ei johda mihinkään. Yliampuva palaute päätyy johtajan roskiin, koska suojelen työntekijöitä valheellisilta syytöksiltä. Mutta asiallinen ja totuudenmukainen kritiikki kyllä pääsee aina mukaan henkilöstöpalaverin asialistalle.

 

Hyvää joulunaikaa!

T. Vesa

 

 

 

EXTREME JA MINÄ

 

Luin yhdellä lomamatkalla jutun 93-vuotiaasta pohjoismaalaisesta (se sana, kun ei muista, oliko mies ruotsalainen, islantilainen, tanskalainen vai norjalainen) miehestä. Hän oli alkanut jo nuorena harrastaa jäärata-ajoa ja harrasti sitä edelleen. Voi olla, että moni on toppuutellut häntä hillitsemään ajoviettiään, ettei sattuisi vahinkoa. Mutta...niin, aika moni sen ehti jo ajatellakin. Pitäisi tehdä, sitä mitä rakastaa eikä pelätä sitä, mitä voi sattua, mutta onko asia niin yksinkertainen?

On pieni joukko ihmisiä, jotka harrastavat extreme-urheilua. 93-vuotiaalle jäärata-ajo on varmasti juuri sitä, extremea. Sari Koivumäki on analysoinyt opinnäytetyössään, millaisia ominaisuuksia on extreme- urheilua harrastavilla. Johtopäätös oli se, että extreme-urheilua harrastava on todennäköisimmin korkean elämyksenhakuisuuden tason omaava, sosiaalisesti monimutkainen mies. 

Onko riskien arvioiminen ja johtopäätösten vetäminen sitten elämän lopettamista vai pitäisikö korkeista riskeistä huolimatta jatkaa sen tekemistä, mitä rakastaa lopun elämänsä? 

Elämä itsessään sisältää aina kuoleman riskin. Vastaus siihen, kannattaako jotain rakastamaansa asiaa tehdä, vaikka se aiheuttaisi korkean loukkaantumisen tai kuolemankin riskin, on jokaisen mietittävä ihan itse.

Olen ajatellut, että kahdeksankymppisenä - jos sinne asti elän - voisi olla hyvä aika aloittaa extreme- urheilu ja sellainen, missä sitten on korkea kuoleman riski. Miksi? No tietenkin siksi, että se voisi olla kivaa enkä ole vielä valmis sellaiseen!

 

Vesa

 

 

KUUNTELEMINEN

 

Olen sitä mieltä, että minkä tahansa alan työntekijän ammattitaito ei voi olla kovin hyvä, mikäli hän on kyvytön tai haluton kuuntelemaan asiakasta. Asiakkaan kuuntelemisen ja kohtaamisen taito on ratkaisevan tärkeää sekä kaupallisessa ja voittoa tavoittelevassa maailmassa että toiminnassa, jossa ei pyritä hyötymään taloudellisesti asiakkaasta. Sote-palvelut terminä sisältää ajatuksen siitä, että on organisoitu esim. terveyhoito tai sosiaalityö jotain kohderyhmää varten. Palvelu-sanan käyttö on strateginen ja tietoinen valinta, mikä ilmaisee toiminnan tarkoituksen. Palveltavana on asiakas ja palvelijana on julkinen, yksityinen, kolmas tai neljäs sektori. Huippuammattilaisuuteen ei riitä uusimman tutkimuksen seuraaminen ja käytäntöönpano eikä virheetön ja tehokas työskentely. Kyky kuunnella asiakasta liittyy aina huippuammattilaisuuteen, koska vain sitä kautta voidaan toimia kustannustehokkaasti ja välittää täsmälleen se apu tai tuote, mitä asiakas todella tarvitsee. Silloin ei käy niin kuin sen 14-vuotiaan pojan tapauksessa, jossa homeen aiheuttamia oireita yritettiin hoitaa psykiatrisessa sairaalassa pakkohoitolähetteellä (tämä ei tapahtunut 1940-luvulla, vaan 2010-luvulla !).

 

Ammattilainen, lue kirjoja ja kuuntele asiakasta

 

Vesa

26.10.2016

 

RAY LOPETTAA AVUSTUSTEN JAKAMISEN

 

Kun Veikkaus, Fintoto ja RAY yhdistyvät 2017, sote-alan järjestöille jaettavien satojen miljoonien jakaminen jää RAY:ltä pois ja siirtyy uuden, 1.1.2017 aloittavan sote-ministeriön alaisuudessa toimivan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen, STEAn vastuulle. Tämä roolijako on mielestäni oikeansuuntainen, koska avustushakemusten käsittely, rahoituksen harkinta ja strateginen työ sopivat paremmin sosiaali- ja terveysalan organisaatiolle kuin RAY:lle. Toki RAY:llä on asiaan vihkiytynyt henkilökunta hoitamassa avustusrulettia ja koko avustusosaston henkilöstö siirtyy STEAn palvelukseen, mikä myös on erittäin hyvä asia, että avustustoiminnan osaaminen ei katoa jonnekin organisaatioiden välille, vaan siirtyy perustettavalle avustuskeskukselle.

 

Minkä RAY lopettaa, sen STEA aloittaa

 

 

Vesa, 20 % projektipäällikkö

 

 

SUOMALAINEN VANHUSTENHOITO JA ILTASANOMAT

 

Asia on taas eilen ollut tapetilla. Toimittaja on alustanut jutun suurin piirtein näin: etsitään pari pitkän linjan hoitotyöntekijää, jotka ovat valmiit esiintymään nimellään ja naamallaan ja kysytään heiltä pahimmat jutut, mitä uran varrelta löytyy ja tehdään siitä juttu. Tarvetta ja kysyntää tällaisille jutuille riittää Suomessa, jossa osataan valittaminen (eräskin pörssimies julkisesti valitti siitä, että apteekissa on ylipalvelua eli liikaa väkeä töissä, vaikka luulisi, ettei se tänä aikana haittaisi ketään).

Niin. Pitkään uraan mahtuu varmasti monenlaista epäkohtaa, kun niitä muistellaan, mutta juttu oli aika sekava ja syytöksiä sinkoili milloin yleistäen nuorille hoitajille ja milloin kenellekin. Mitähän hyötyä tällaisista jutuista on, kun nämä vanhusten hoitoon liittyvät asiat ovat jo olleet pitkään esillä muutenkin? Onko tämä tapa, jolla saadaan asioita kuntoon ja jolla voidaan vaikuttaa? Enpä usko. Vai pitäisikö minunkin tehdä niin, että jos kuulisin asukkaan valittavan, että pitäisi päästä vessaan ja kukaan ei ehdi viemään (mitä en ole kyllä kuullut), niin kirjoitan asian ylös ja soitan joskus Iltasanomiin ja kerron, että tällainenkin juttu, ajatelkaapas! Vai olisiko parempi, että jos tuollainen tilanne eteen tulee, sanoisin hoitajalle, että tämä asukas pyytää päästä vessaan ja asia hoituisi? Tai jos olisin vanhempi hoitaja, voisin opastaa nuorempaa hoitajaa, jos näkisin jotain, mikä mietityttää. Joskun on niinkin päin, että nuoremmat voivat opettaa jonkun uuden käytännön vanhemmalle hoitajalle. Miettikääpäs sitä! Ei taida Iltasanomia kiinnostaa sellainen. Ei taida ylipäänsä Iltasanomia kiinnostaa hyvä suomalainen vanhustenhoito.

 

27.7.2016

Vesa

 

 

 

WE ARE WHO WE REALLY ARE

 

Minusta kaikkien ihmissuhteiden tulisi perustua itsensä ja toisen tuntemiseen. Työyhteisössä tätä ajatusta voi soveltaa työyhteisön hyvinvoinnin hyväksi niin, että tutustu itse työkaveriisi, älä jämähdä siihen, mitä muut hänestä sanovat tai ovat sanoneet varsinkaan silloin kun he antavat työkaveristasi kielteisen kuvan. Tutustu itse häneen ja luo oma käsitys hänestä. Saatat huomata, että sinulle muodostuu aivan toisenlainen käsitys henkilöstä. Työyhteisöille on tyypillistä etsiä joku, johon kohdistetaan omat kielteiset tunteet. Hänestä ehkä puhutaan selän takana jotain pahaa, jotta voidaan tuntea, että "me muuthan olemme hyviä". Tätä ilmiötä esiintyy varmasti aina siellä, missä on ihmisiä.

Mitä väsyneemmäksi ja urautuneemmaksi ihminen työelämässä tulee, sitä helpommin hän muodostaa työkavereistaan lukkiutuneita ja leimaavia käsityksiä. Avoimuus on työlästä ja siinä saattaa joskus saada piikkejä ihon alle. Sulkeutuminen, tuomitseminen ja ylemmyyden harhaan kovettuminen panssaroi sisimmän sellaisen kuoren taakse, että enää ei mikään tunnu missään. Se ei voi olla antoisaa elämää. Vaikka on pettynyt ihmisten käytökseen, voi myös antaa menneiden olla ja katsoa, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Ja olla avoin, edes pikkuisen.

 

10.5.2016

Vesa

 

SOSIAALIPALVELUIDEN NÄKÖKULMIA

 

Sosiaalityön perusajatus on valtaistaa yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia. Puhua niiden puolesta, joiden oma ääni ei kuulu, asettua niiden asemaan, jotka katselevat valtavirtaa sivusta.

Sota-ajan eläneet eivät ole tottuneet vaatimaan itselleen sitä, mitä nuoremmat sukupolvet osaavat vaatia. He ovat usein tyytyväisiä vähäänkin. Sosiaalilainsäädäntö on alkanut yhä enemmän korostamaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Ylhäältä päin sanelu ja vahvemman valta ovat periaatteina vanhanaikaisia ja autoritaariseen johtamiseen liittyviä, elämää kurjistavia malleja, jotka monet ihmissuhdetyötä tekevät ovat jo ajat sitten hyljänneet.

Miksi laki korostaa itsemääräämisoikeutta? Yksi syy on se, että halutaan nostaa sosiaalipalvelujen asiakkaita pois avuttomasta vastaanottajan roolista aktiivisen, omaa elämäänsä ja palveluitaan määrittävän kansalaisen rooliin. Halutaan heikentää vahvemman valtaa ja lisätä heikomman valtaa. Tämä saattaa tehdä auktoriteettiajatteluun tottuneen epävarmaksi omasta asemastaan. Ihminen, joka on tottunut määrittämään heikommassa asemassa olevan elämää joutuukin nyt kuuntelemaan ja oppimaan. Vahvemman asemassa oleminen ei enää riitä päätösten perusteeksi. No, eihän se ole riittänyt enää kymmeniin vuosiin!

Kun puhutaan palvelutalosta ja hoivapalveluista, asiakkaan itsemäärämisoikeus on vielä laitoksessa asuvien itsemääräämistä suurempi, koska palvelutalossa asutaan omassa vuokra-asunnossa. Vuokra-asumisesta on säädetty laissa koko joukko määräyksiä, mitä palveluntuottajan tulee kunnioittaa.

Sosiaalilakien tunteminen auttaa sosiaalipalvelujen parissa työskenteleviä hahmottaamaan omaa ja asiakkaan roolia, mutta tärkeämpää on silti asenne. Olenko minä työntekijänä asukasta varten ja miellänkö asian niin? Vai ajattelenko, että hän on jotenkin minua varten? Yritänkö määrittää hänen elämistään ylhäältä päin vai tulenko hänen vierelleen ja yritän ymmärtää kuinka hän haluaisi asioiden olevan? Toimiiko itsemääräämisoikeus käytännössä asiakkaan valtaistumiseksi vai onko se vain yksi uusi turhake laissa, josta ei tarvitse välittää?

 

Näitä tulee pohdittua sosiaalityön opinnoissa.

 

5.4.2016

Vesa

 

 

 

 

Asiakkaan näkökulma

 

Minun on toiminnanjohtajana oltava tasapuolinen työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan. Kun mietitään, mikä on näkökulma on tärkein palvelukokonaisuudessa, johon kuuluu hallinnollista työtä, keittiötyötä, hoitotyötä ja projektityötä, vastausta ei tulisi etsiä työntekijöiltä. Vastausta kysymykseen, mikä on tärkeää palvelukokonaisuudessa tulee kysyä asiakkaalta. Työ ei ole itsetarkoitus, vaikka se niin tärkeää onkin työntekijälle itselleen ja palvelujen saajalle. Työtä ei olisi, jos ei olisi asiakasta ja koko toiminnan perustehtävä on palvelujen tarjoaminen asiakkaille, jolloin lienee oleellista, mikä on asiakkaan näkökulma ja mielipide. 

Nykyisessä vanhuspalvelulaissa kororstetaan entistä enemmän itsemääräämisoikeutta. Työn tekemisen näkökulmasta asiakkaan itsemääräämisoikeuden korostaminen voidaan nähdä jopa kielteisenä, koska se pakottaa työntekijää kuuntelemaan herkemmin asiakasta, ottamaan työn tekemisessä ja palvelujen suunnittelussa enemmän huomioon asiakkaan näkökulman. Ammatillisuuden ja työn tekemisen käytäntöjen täytyy asettua oikeaan suhteeseen asiakkaan näkökulman kanssa. Ammatillisuuden merkityksiä ovat mm. palvelujen korkea laatu, turvallisuus, asiallinen ja kunnioittava kohtelu jne. Ammatillisuuskaan ei ole itsetarkoitus eikä sen tehtävänä ole korostaa työntekijän ammattitaitoa. Ammatillisuuden kautta voidaan palvella asiakasta aina vain paremmin. Ammatillisuus on väline ja mitä kehittyneempi ammatillisuus on, sitä vähemmän se näkyy ja kuuluu. Se jättää jälkeensä tyytyväisiä asiakkaita. 

Kaikki työ ja kaikkien työ on tärkeää, mutta tärkeintä on ymmärtää, että asiakas on tärkein.

 

28.12.2015

Vesa

 

PELLET JOHTAJINA

 

On olemassa valitettava ilmiö myös suomalaisessa työelämässä, missä työyhteisöä johtaa henkilö, joka on saanut johtamiskoulutuksensa lähinnä amerikkalaisista elokuvista. Näitä kaverisuhteilla johtajaksi hommattuja pellejä riittää yksityisellä, julkisella ja kolmannella sektorilla. Heidän toimintaansa ja päätöksiään ohjaa oikeastaan pari keskeistä periaatetta: omat mieltymykset ja oma etu. Heille vieraampia periaatteita ovat oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, johdonmukaisuus, avoimuus, empatia. Heille perustehtävä on rakentaa oman mielensä mukainen valtakunta, jossa on työntekijöinä johtajaa mielisteleviä ja johtajan tarpeita palvelevia palvelijoita, mielellään vielä omia kavereita ja miksei sukulaisiakin. Mielivaltaisia päätöksiään ei tällainen johtaja oikein osaa perustella. Tai ei hänen tarvitse perustella, hänhän on johtaja ja hän päättää. Mutta nämä vähemmällä johtamiskoulutuksella varustetut pellet kuitenkin pilaavat monia hyviä työpaikkoja. He pystyvät pilaamaan paitsi työntekijöitten myös asiakkaitten elämän. Siksi on hyvin vaarallista valita johtajaksi henkilö, jolla ei ole työhön vaadittavaa kompetenssia. Tärkeintä ei kuitenkaan ole koulutus ja kokemus, vaan oikeanlainen asenne, joka mahdollistaa oppimisen. Johtajaksi ei synnytä. Johtajaksi opitaan ja kasvetaan.

 

Vesa

 

 

MÄNNIKÖN KUULUMISIA

 

Irtisanomiset ovat viime aikoina taas koetelleet kansakuntaa. Työ on monelle hyvin tärkeä osa elämää. Oy saattaa olla aluksi ihastuttava mahdollisuus, mutta lopulta se saattaa kohdella työntekijöitä todella tylysti. Ry:t ovat usein ihmisystävällisempiä työnantajia, jos verrataan erityisesti Oyj:hin.

Nyt voin jo sen paljastaa, että Männikössä elettiin vuosina 2011-2013 suhteellisen vakavan kassakriisin aikaa. Oy olisi ehkä vastaavassa tilanteessa jo tehnyt ratkaisunsa ja kylmästi vähentänyt kuluja henkilöstöstä, mutta me sinnittelimme kassakriisin yli kieli keskellä suuta kuin kaikki olisi niin kuin aina ennenkin. Lainaa emme saaneet, koska vakuudet olivat niin monimutkaisten kuvioiden takana suurimmalla velkojalla. Näimme kuitenkin eteenpäin ja tiesimme, että kunhan saamme toimintaa kasvatettua, kassan tilanne paranee. Välillä hieman hirvitti, mutta nuoralla pysyttiin ja päästiin lopulta kriisin yli tukevalle maalle.

Nyt voimme todeta tyytyväisinä, että henkilöstömme määrä on lisääntynyt 5 vuodessa 36 %, liikevaihto on kasvanut 52% ja vuokrattavien asuntojen määrä on lisääntynyt 36%. Vaikka yhteiskunnassamme puhaltavat monella saralla kylmät tuulet, pyrimme rakentamaan asiakkaittemme, omaisten, työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa suojaisan ja viihtyisän yhteisön, jossa heikoista lenkeistä on punottu koetukset kestävä punainen lanka.

 

10.11.2015

Vesa Sinervä

 

 

 

11.8.2015 Vesa

 

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

 

Ikävä sana, ei sisällön puolesta, vaan ulkonäön puolesta.

Lainsäätäjä on nähnyt hyväksi kirjoituttaa Lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista seuraavasti ( § 8 ):

"Asiakkaalle on annettava mahdollisuus vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. -- Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu."

Lainsäätäjä on kirjoituttanut melkoisen haasteen sekä sosiaalityöntekijöille että sosiaalipalvelujen tuottajille. Useimmiten homma menee niin, että palveluntarjoaja / sosiaalityöntekijä kertoo, mitä palveluja kunnalla / järjestöllä / yrityksellä on tarjota ja miten palvelut toimivat. Niin, meillähän on tai pitäisi olla prosessikaaviot, joissa on auki kuvattu tarkkaan, miten palvelu pelaa.

Mitäs jos tällaiseen palveluprosessiin tulee asiakas, joka sanoo, että haluaisi oikeastaan, että palvelu toteutettaisiinkin hänen kohdallaan vähän eri tavalla, koska hänen mielestään se palvelisi häntä paremmin siten kuin hän sen ajattelee?

Ensimmäisenä tulee varmaan mieleen, että oikeudenmukaisuuden vuoksi kaikkia asiakkaita on kohdeltava samalla tavalla eikä kukaan voi saada itse toivomaansa erilaista palvelua verrattuna muihin. Yhdenvertaisuus  ja tasavertaisuus on hyvä argumentti, mutta sillä ei perustella asiakkaan etua, vaan palveluja järjestävän organisaation etuja. Päästään paljon helpommalla ja paljon vähemmällä työllä, kun lähtökohta palvelujen järjestämiseen on se, miten palveluntuottaja näkee parhaaksi (asiakkaankin) järjestää palvelut.

Luulen, että tasavertaisuuden pitäisi tässä yhteydessä kuitenkin olla sitä, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen yhtä lailla, ei vain yhdellä tai kahdella. Nythän sitä ei käytännössä ole kellään, jos kärjistetään.

Yksilöllinen palvelu. Onko se mahdollista vain rikkaille vai olisiko vähätuloinenkin oikeutettu siihen? 

 

Vesa

 

 

PROJEKTI

 

Nykyajan eläkeläinen elää kolmatta ikää usein toimintakuntoisena. Toimintakyvyn rajoituksissa ei ole enää niin selkeitä eroja ensimmäisen, toisen ja kolmannen iän edustajien välillä kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Vasta neljännessä iässä eletään toisten ihmisten avun turvin.

Yhdistyksemme toiminta on tämän vuoden puolella laajentunut koskettamaan enemmän myös niitä ikääntyneitä, jotka pystyvät ja haluavat vielä osallistua erilaiseen toimintaan, myös fyysiseen, tuolijumppaa haastavampaan toimintaan. Toiminta liittyy maaliskuussa alkaneeseen projektiin. Projektin onnistuminen on jopa enemmän riippuvainen aktiivisista ja motivoituneista osallistujista kuin osaavista ja innostuneista työntekijöistä. Kyse on yhteistyöhankkeesta, joka on alkanut nyt itää. Siemeniä on kylvetty laukaan maaperään ja niiden odotetaan kasvavan ja kukoistavan seuraavien vuosien aikana. Ei väkisin kasvattamalla, vaan luomalla kasvulle ihanteelliset olosuhteet. Sellaiset, joissa hennollakin taimella on tilaa kukkia juuri sellaisena kuin on.

 

KYLLÄ KAI NEUVOSTOLIITOSSAKIN OLI LAKANOITA

 

Tietääkseni vähemmistö maailman 7,3 miljardista ihmisestä saa nukkua puhtaiden lakanoiden välissä patjalla, joka on sängyssä, huoneessa, jossa on ihanteelliset olosuhteet nukkumiselle. Sopiva lämpötila, sopiva kosteus, sopivan hiljaista, ei ötököitä. Ilman pelkoa, kylläisenä, tyytyväisenä, turvassa. Tehostetun palveluasumisen asunnoissa on turvallisuus tavallista kotiasumista parempaa. Talossa valvoo joka yö hoitaja, joka tulee vierelle napin painalluksella, kiertää ovelta ovelle, kun suurin osa asukkaista nukkuu, tarkkailee, että kaikilla on kaikki hyvin.

Männikössä turvallisuus lisääntyy kesällä vielä tästäkin. Tulee toinen yöhoitaja, joka käy myös kierroksilla Liisan ja Antin pirtissä. Tämä lisää asukkaiden ja hoitajien turvallisuutta ja parantaa entisestään hoidon laatua.

Kun Onnibus julkaisi asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset, toimittajalla syntyi liian hyvien tulosten vuoksi mielleyhtymä entisen Neuvostoliiton touhusta. Kun me julkaisemme tässä asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset, emme sanoisi, että niillä on mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa. Meille kritiikki ei ole uhka, se on mahdollisuus syvempää dialogiin. Se on mahdollisuus vieläkin parempaan laatuun. Kiitos kyselyyn osallstujille. Vastauksenne antavat meille käsitystä siitä, miten te koette Männikön. Parhaat kiitokset saimme siisteydestä ja henkilöstön ammattitaidosta ja palvelualttiudesta. Kehittämistä on arjen mielekkyyden lisäämisessä ja henkilökunnan ajan riittämisessä kiireettömään läsnäoloon. Tässä onkin meille haastetta tähän vuoteen muiden haasteiden lisäksi.

 

Männikössä on puhtaat lakanat. Me tiedämme, mitä pesuaineita niiden pesemiseen käytetään ja missä lämpötilassa ne pestään, koska pesemme ne itse.

 

Toisinaan ajattelen puhtaiden lakanoiden välissä heitä, jotka eivät tule koskaan näkemään puhtaita lakanoita.

 

Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset tässä.

 

Vesa

 

 

HOIVA VS KUNTOUTTAVA TYÖOTE

 

Hoivatyöntekijät joutuvat usein pohtimaan, onko puolesta tekemisestä ja palvelemisestä enemmän hyötyä vai haittaa. Tätä samaa kysymystä joutuu miettimään pienten lasten vanhemmat, päihdetyöntekijät, mielenterveystyöntekijät ja omaishoitajat. Missä kohtaa pitäisi kannustaa tekemään itse ja missä kohtaa pitäisi tehdä toisen puolesta? Siellä, missä tätä pohdintaa tehdään, asiat ovat paljon paremmin kuin siellä, missä ei enää olla aikoihin jaksettu vaivata päätä moisella. Työhön kuuluu se, että kaikki ei ole selvää pässinlihaa. Pysyäkseen vireinä aivot tarvitsevat ongemia, joita pitää ratkaista. Samalla tavalla kuin jalat ja kädet, pysyäkseen toimintakunnossa tarvitsevat edes pientä liikuntaa.

 

Vesa Sinervä

 

 

KOLMANNEN SEKTORIN ROOLI JULKISEN SEKTORIN PALVELUJEN TUOTTAJANA

 

Monissa kunnissa on huomattu, että hyvänä aikana tehdyt ulkoistamisratkaisut alkavat tuntua nyt huonona talousaikana kalliilta ratkaisuilta. Sen vuoksi etsitään uusia tapoja hoitaa asioita ja nimenomaan sellaisia tapoja, jotka olisivat kunnille edullisia. Kolmannella sektorilla on varmasti mahdollisuuksia tarjota erilaisia hyviä ja edullisia ratkaisuja kunnille. Yksityisen sektorin palvelut ovat usein kalliimpia. Vääristääkö sitten kolmannen sektorin tarjoamat ratkaisut kilpailua kun sillä on tiettyjä edullisiin tarjouksiin mahdollistavia tekijöitä puolellaan, mitä yksityisellä sektorilla ei ole? Siinä tapauksessa mielestäni sillä olisi kilpailua vääristävä vaikutus, mikäli kolmas sektori kilpailisi sellaisilla hyödykemarkkinoilla, jotka eivät tuota julkisen sektorin lakiin perustuvia peurspalvelveluja. Eihän julkisen sektorin tehtävä ole kansalaisten verotuloilla järjestettävissä peruspalveluissa pitää yllä yksityisen sektorin yritystoimintaa vaan järjestää palvelut niin, että ne olisivat sekä laadukkaat että veronmaksajille mahdollisimman edulliset. Näissä ratkaisuissa, joissa etsitään uusia tapoja tuottaa peruspalveluja ja niihin liittyviä tukipalveluja kolmas sektori voi mielestäni olla reilusti mukana. Sehän kun ei pyri vaurastumaan verovaroilla. Vai pyrkiikö?

 

23.1.2015 Vesa

 

 

 

SYKSYTALVI

 

Ei ole enää syksy, eikä vielä talvi. Luonto pihtaa valoissa, väreissä, tuoksuissa. Säästää lämmityksessä. Ihmiset kulkevat nopeammin. Sisälle sytyttämään takkaa, lämmittämään saunaa, kaivamaan komerosta huopatossut. Ehkä odottamaan kevättä ja kesää.

Entä jos kevät ei tulekaan? Entä jos ei tulekaan enää lämmin? Valot himmenevät ja tuoksut haihtuvat lopullisesti?

Entä jos vanhuksen jalat eivät enää kannankaan lonkkaleikkauksen jälkeen? Entä jos ruoka ei maistukaan enää koskaan. Entä jos kivut tulivatkin jäädäksen? Entä jos elämä, joka kerran vei pöyrteisiinsä hiipuukin harmaana pois?

Ensi sunnuntai on tuomiosunnuntai. Entä jos se onkin Tuomiosunnuntai?

Palvelutalo Männikkö on kulkemassa kohti uutta, kohti tuntematonta. Meille tulee ensi kesästä alkaen uutena pysyvänä palvelumuotona saattohoito. Siihen tarvitsemme lisää ymmärrystä, ehkä uusia hoitokäytäntöjä ja empatiaa. Meidän tehtävämme on asetella pehmusteet veneeseen niin, että viimeisen virran ylitys olisi mahdollisimman kivuton kokemus. Ja pitää kädestä kiinni ja hyräillä hiljaa, kun ikuisuuden verhot avataan.

 

Tuomiosunnuntain aaton aattona 2014

Vesa

 

 

ÄÄNETÖN LAULU

 

Teimme vierailun naapurissa olevaan päiväkotiin, jossa saimme kokea hienon esityksen. Esitykseen kuului mieleenpainuva osa, äänetön laulu. Ensinnäkin on ihme, että pienessä salissa, jossa on noin 50 pikkulasta voi olla niin hiljaista. Toiseksi päiväkodin äänetön laulu on harvinaisen hieno ja kuulostaa ja näyttää todella kauniilta.

Meidän talomme asukkaat ovat eläneet pitkän elämän. Heidän voimansa ja olemuksensa ei ole enää samanlainen kuin nuoruuden ja kiireisten vuosien päivinä eikä heidän äänensä enää kuulu pihan raitilla. Heidän laulunsa on yhä useammin äänetöntä ja täytyy olla herkät korvat, jotta voi kuulla sen. Se laulu ei saa facebook-tykkäyksiä eikä youtube-klikkauksia eikä enää  kantaudu kovin hyvin poliitikkojen korviin. Silti se on hyvin tärkeää ja kaunista kuultavaa ja yhteiskunnan tulisi kuulla se.

 

22.9.2014

Vesa

 

"WE DANCE BECAUSE WE CAN´T FLY"

 

Tämä erään kirjan nimi on itsessään hyvin puhutteleva ajatus. Jos emme pystykään lentämään, voimme aina tanssia. Ja jos kerran osaamme tanssia, miksi ihmeessä emme tanssisi, jos siihen pystymme? Miksi emme tekisi jotain, mistä ehkä haaveilemme, jos meillä on siihen kykyä, halua ja voimaa? Kasvaako pieleenmenemisen pelko niin suureksi, että luovutamme ennenkuin aloitammekaan? Onko sittenkin parempi oppia tekemällä vaikka virheitä kuin olla oppimatta ja tekemättä mitään? Ja vaikka tanssimme ei olisikaan virheetöntä, voisi se silti olla kivaa!

 

Hyvää kesää yhä!

 

t. Vesa

 

 

 

HYVIÄ KOKEMUKSIA VANHUSTYÖSTÄ

 

En julkaise oheista palautetta vain kehuaksemme meidän työntekijöitä ja toimintaamme, vaan myös siksi, että nykymedia metsästää vesi kielellä negatiivisia kokemuksia vanhustyöstä ja tämä olkoon muistutuksena siitä, että suomalainen vanhustyö on pääosin laadukasta ja kestää vertailun minkä tahansa muun maan vanhustyön kanssa. Oheinen palaute on alunperin julkaistu Laukaa-Konnevesi -

lehdessä 10.4.2014.

 

14-4-2014

Vesa Sinervä

 

TÖYSSYJÄ MATKASSA

 

 

Joskus bussissa matkustaminen tuntuu selässä ikävältä. Siis silloin kun kuski ei välitä hiljentää töyssyjen kohdalla. Tällaisessä kyydissä ei juurikaan hymyilytä. Ja vaikka kuski osaisi hiljentää, töyssyt tuntuvat silti hyvin epämukavilta. Mikä sitten saa töyssyistä kyllästyneen keski-ikäisen miehen oikein toivomaan, että taas tulisi pian töyssy. Kuulostaa ehkä järjen vastaiselta, mutta näin kävi minulle.

Kerran kun olin asettunut istumaan bussiin ja töyssyt alkoivat, kuulin jostain bussin takaosasta niin spontaania naurua, etten vain voinut olla hymyilemättä leveästi. Toinen töyssy ja sama juttu, nauru oli hersyvää ja aitoa. Aloin odottaa seuraavaa töyssyä saadakseni kuulla taas tuota valloittavaa naurua. Aivan niin, sielllä oli noin yksi-vuotias epeli, joka osasi vielä ottaa ilon irti elämästä.

Pikkuinen todisti, että siihen, mikä yleensä koetaan vain haitallisena voi suhtuatua myös aivan toisella tavalla. Millainenkohan odotus taaperolla olisi elämää kohtaan, jos hänelle sanoisi, että se tulee olemaan ainaista vuoristorataa?

 

2.4.2014

Vesa

 

 

 

 

TÄMÄ EI OLE BISNESTÄ

 

Lievestuoreen palvelukeskusyhdistys ry on organisaatio, jolla on erilainen arvopohja kuin suurilla hoivabisnesyrityksillä. Vaikka näiden nettisivuilla on kauniisti kirjattu samansuuntaiset arvot kuin meilläkin, perusarvo osakeyhtiöllä on kuitenkin karusti ja yksinkertaisesti rahan haalinta. Voiton tavoittelu on tärkeämpää kuin muut arvot. Se on tärkeintä OY:n strategiassa. Tietenkin on poikkeuksiakin.

Tämä lähtökohta selittää, miksi ikääntyneiden hoivan laatu on paikka paikoin todella surkeaa. Vaikka olisi varaa palkata lisää työntekijöitä, sitä ei tehdä, jotta omistajien kassa karttuisi. Se on hyvä, jos laadukkaan hoivan jälkeen omaistajien kassa karttuu, mutta se on paha, jos hoivan laatu on surkeaa ja samaan aikaan yrityksen omistajat rikastuvat tämän (huonon laadun) kustannuksella. Se ei käy päinsä!

Lievestuoreen palvelukeskusyhdistyksen toiminnan lähtökohta on palvelujen tuottaminen. Me käytämme kaikki hoivasta saatavat tuotot hyvän hoivan järjestämiseen.Silti meidänkin resurssimme ovat rajalliset emmekä pysty tarjoamaan huippulaatua, tavoitteemme on mahdollisimman hyvä hoiva.

On varsin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että ihmiset haluavat rikastua, mutta kuka haluaa rikastua niiden ihmisten ansioilla, jotka ovat tämän yhteiskunnan eteen tehneet aikanaan kovimman työn - antamatta vastineeksi huippulaatua? Jos rikastutaan ikääntyneiden hoivabisneksellä, silloin ehdoton edellytys on maailman tyytyväisimmät asiakkaat. Silloin sopii rikastua.

 

Vesa Sinervä

29.1.2014

 

 

 

Vaihtelu

 

Yritän istua hetkeksi alas ja miettiä, mitä kaikkea työssä tulee tehtyä. Otan tämän päivän esimerkiksi. On tullut mm.

- selvitettyä asumispalvelujen hintoja asiakkaalle

- vuokramaksuasioita

- laulettua joululauluja

- katsottua tanssiesitystä aulassa

- tehtyä pikkujouluruokailutilausta

- kopioitua joululauluja

- pyyhittyä kaikenmaailman näyttöjä ja kaukosäätimiä desinfiointiliinalla

- tarkastattua VTKL:n lehtijuttu, jossa kerrotaan meidän toiminnastamme

- käytyä puunkaatokatselmuksessa

- selvittämässä asukasturvallisuuden vuoksi yhden lukon kohtaloa

- selvitettyä joululahja-asioita huomiseen joulujuhlaan

- selvitettyä vessan hajun syytä

- mieittyä joulujuhlan ohjelmaa

- selvitettyä jouluruokailuun liittyvää  kuviota

- kerrottua nolona, ettei tänään olekaan kokousta (kun ei muistanut ilmoittaa siitä)

- selviteltyä jääkaapintilaus asiaa

- kerrottua kiinnostuneille vuokra-asunnoista

- selvitettyä esimiehelle rakennushankkeeseen liittyviä asioita

- käytyä rakennustoimikunnan kesken sähköpostinvaihtoa liittyen rakennushankkeeseen

- kirjoitettua parikymmentä joulukorttia

- käytyä läpi vuokramaksupohjia

- käytyä läpi seuraavan hallituksen kokouksen asialistaa

 

+ näitä pienemmät ohimennen tehdyt jutut, joita ei jaksa muistaa eikä kirjoittaa tähän

Päivä on vasta puolessa, tässä ehtii vielä paljon ja tämä päivä on ollut hyvinkin rento päivä tähän asti.

 

t. Vesa

 

 

Tiistai

 

Tämä tiistai on kuin maanantai. Sekin alkaa huonosti. Sähköposti on lakannut toimista totaalisesti. Kaikki alkoi siinä kohtaa, kun uudisrakentamisen myötä joku rakennusautomaatiomies esitti pyynnön, että tietylle laitteelle pitää saada kiinteä IP-osoite. Soneralla tiedettiin, mistä puhutaan ja sanottiin, että sen seurauksena joudumme hankkimaan kokonaan toisenlaisen laajakaista-tuotteen. Niin sitten teimme ja siinä sivussa vaihtuivat kaikki muutkin IP-osoitteet. Viikko sitten ihmettelin, että laskussa on edelleen kaksi eri laajakaistaa. Pyysin Soneraa poistamaan vanhan laajakaistaliittymän, koska emme halua maksaa turhasta. Nyt huomaan että lapsi on huuhdeltu pesuveden mukana. Poistivat mitään sanomatta tai kysymyttä meidän kaikki sähköpostilaatikot samalla. Nyt Soneralla pohtivat, miten asia korjataan. Todennäköisesti asia menee niin, että Sonera pahoittelee sekaannusta ja antaa meille entisten sähköpostiosoitteiden tilalle uudet (kun vanhoja päätteitä ei kai enää saa uusiin) osoitteet. Sonera selvinnee anteeksi pyynnöllä ja ehkä saamme noin 10 euroa alennusta seuraavasta laskusta (sähköpostilaatikoiden kk-hinta yhteensä), jos siellä sattuu olemaan oikein reilu asiakaspalvelija. Täytyisi varmaan yrittää sanoa heille, kuinka paljon työaikaa minulta kuluu tällaisten SONERAN VIRHEIDEN takia ja vaatia heitä korvaamaan käytetty työaika, mutta...niinpä niin.

 

26.11.2013

Vesa

 

 

Hanhen selässä

 

Tässä joitain päiviä sitten kun olin kävelemässä työpaikalle, kuulin etäistä kaakatusta. En heti älynnyt mistä äänet tulevat, mutta kun nostin katseeni taivaalle, näin noin 250 kurkea lentämässä kaakon suuntaan. Lapsuuden mielikuvista nousi ajatuksiini kutistettu poika hanhen selässä. Poika on tietysti Selma Lagerlöfin luoma Nils Hålgersson. 

Nils Hålgerssonin tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka korkealle ihmisen mielikuvitus voi nousta, kun antaa itselleen luvan ja aikaa nousta hanhen selkään kesken kiireisen elämän.

Uusia ideoita ja uutta sisältöä työhön ja elämään ei ehkä löydy turruttavasta uutisvirrasta tai talousluvuista. Tarvitaan vain aikaa, rauhaa ja mielikuvistusta. Hanhi voi olla likainen ja hautautunut kaiken tarpeettoman rojun alle, mutta kyllä se sieltä esiin tulee ja nousee siivilleen, mikäli vain joku on valmis nousemaan sen selkään ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

 

8.10.2013

Vesa

 

 

KIIREEN KESKELLÄ

 

Nyt ei olisi aikaa kirjoittaa. Paperit ovat levittäytyneet suurelle neuvottelupöydälle niin, etten enää täysin hallitse kasoja. Ryhmäkodin ensimmäiset asukkaat muuttavat neljän päivän päästä, mikä on aivan liian pian, jos katsoo kaivureita ja roskalavoja etupihalla. Kaikki kuitenkin tuntuu järjestyvän kuten se, että hain postista talonmiehen suosiollisella kyydillä kaksi sim-korttia aamukahvin aikaan. Sähkömies lupasi laittaa hyvää hyvyyttään sim-kortit väestösuojan puhelimiin. Juuri kun hän oli asettanut sim-kortin ja puhelimen paikoilleen, palotarkastaja tuli paikalle tekemään väestösuojan tarkastusta ja kysyi, mikä on väestösuojan puhelinnumero kokeillakseen, toimiiko se.

Kaikki järjestyy, mutta ei itsestään. Aina on joku häärimässä taustalla, järjestelemässä asioita, sim-kortteja, papereita, ovilistoja, siivouskärryjä, vaippalaatikoita. Enkä voi kieltää sitä seikkaa, että välillä taustalla häärii suurempi Joku, joka huolehtii niistä asioista, joihin ei omat kyvyt ja ymmärrys riitä.

 

28.8.2013 Vesa

 

 

 

 

 

ORGANISAATIOKAAVIO

 

Julkaisen tässä työstämäni version yhdistyksen organisaatiokaavioksi. Aluksi sen laatiminen tuntui hankalalta, mutta sitten asia valkeni, kun otin käyttöön aivoistani sen luovan puolen. Perustan muodostaa yhdistyksen jäsenistö ja jäsenistön valitsema hallitus. Omaa keksintöäni ei ole kääntää perinteinen hierarkinen ylhäältä johdettu malli ylösalaisin, mutta sen verran täytyy todeta, etten ole nähnyt missään muualla tulppaania organisaatiokaavion kuvana. Organisaatiokaavio aukeaa tästä.

Rajoittuneisuuteni tehdä taiteellisempi kuva ohjelmalla estää toteuttamasta kaikkia ideoita, kuten että tuossa kuvassa rahoittajat voisivat olla sadepisaroita ja verottaja ukkonen. Tuholaisina kiinteistön

ja kaluston jatkuvat korvaustarpeet ja rikkaruohona puhelinmyyjät, jotka harrastavat harhaanjohtavaa markkinointia.

 

Vesa Sinervä

19.3.2013

 

 

PAAVIN PÄÄTÖS

 

Joseph Alois Ratzinger teki radikaalin, mutta vastuullisen ratkaisun. 1,2 miljardin katolisen pettämiselle ja koko maailman hämmästyttämiselle täytyy olla hyvät perustelut. Ratzinger kertoi syyksi päätökselleen sen, ettei koe olevansa kykenevä suorittamaan tehtäväänsä heikentyneen terveyden tilansa vuoksi. Päätöksentekohetkellä hän ei ollut varmasti lähellekään niin heikossa hapessa kuin moni edeltäjänsä ja siksi saattaa tuntua kummalliselta, että niinkin terve mies rikkoo vuosituhantisen perinteen. Vieläpä ollen katolisen perinteen tärkein näkyvä ilmentymä. Mutta jos kuvitellaan, mitä kaikkea Ratzinger on pohdiskellut, niin voi ehkä ymmärtää hänen päätöstään. Hän kenties tietää, millaiseksi ihminen voi vanhetessaan muuttua. Ehkä kyky ajatella voi alkaa hämärtyä dementian vallatessa aivot. Entä jos mies menee niin huonoon kuntoon, ettei voi mitenkään enää kontrolloida käytöstään eikä ymmärrä käytännössä mistään oikein mitään. Ihmettelee vain mitä ympärillä tapahtuu ja miksi hänen pitää käyttää niin värikkäitä ja erikoisia vaatteita. Miksi kaikki ihmiset tuijottavat häntä kun hän nousee puhumaan, miksi hänen ympärillään häärii koko ajan mitä erikoisempaa porukkaa ja mitä nuo oudot (latinankieliset) sanat edes tarkoittavat? Mitä jos Ratzinger tulee viettämään elämänsä viimeiset vuodet täysin dementoituneena tai vaikka kyvyttömänä tuottamaan selkeitä sanoja, kyvyttömänä liikkumaan? Ehkä hän on aavistanut jotain tällaista ja suhteuttanut nämä tulevaisuuden näkymät tehtävänsä vastuullisuuteen. Hän on ottanut viimeisen suuren vastuun ilmaissessaan, ettei pysty enää kantamaan niin suurta vastuuta.

 

 

Vesa Sinervä

12.2.2013

 

 

 

OMAVALVONTASUUNNITELMA JA HYMYJEN MÄÄRÄ

 

Laki vaatii kaikkia yksityisiä palveluntuottajia sote-alalla laatimaan omavalvontasuunnitelman, jossa lyhyesti sanottuna on käytävä ilmi palvelujen laadunvarmistamismenetelmät ja palvelujen sisällöt monine yksityiskohtaisine tietoineen. Lainsäätäjä lienee arvellut, että tällaisen omavalvontasuunnitelman laatimisvaatimus laittaa yksiköt ensinnäkin ajattelemaan asioita, sitten korjaamaan epäkohdat ja ryhdistäytymään asioissa, jotka ovat rempallaan. Lisäksi se varmasti helpottaa valvovan viranomaisen valvontatyötä, kun on asiakirja, jota selailemalla voi jo tehdä monenlaisia johtopäätöksiä.

 

MUTTA mitataanko missään nyt tämän lainsäätäjän alullepaneman ´projektin´ hyötyjä ts. sitä, miten laatu on parantunut asiakkaan näkökulmasta? Ne, jotka ovat hoitaneet tähän asti työnsä kunnolla ja tunnollisesti hoitavat myös omavalvontasuunnitelman laadinnan tunnollisesti ja käyttävät siihen todennäköisesti myös vapaa-aikansa. Suunnitelman laadintavaihe on raskas ja stressaava ja vähentää selvästi asiakkaille tarkoitettua resurssia. Myös laadun valvonta ja arviointi on hyvin paperi- ja asiakeskeistä ja vie aikaa asiakastyöltä. Sen osoittaminen, että kaikki on hyvin, voi johtaa siihen, että kaikki ei enää olekaan hyvin, koska painopistettä on siirrettävä asiakastyöstä laadunvalvontaan. 

 

Viranomaiselle laatu voi olla vakuuttavia laskelmia, analyyseja ja selvityksiä, mutta asiakkaalle laatu on jotain muuta. Monille se on erilaisuuden hyväksyvää, helläkätistä, ystävällistä, kuuntelevaa ja  välittävää ammatillisuutta. Saaneekohan kylmällä ammatillisuudella Valviralta samat pisteet? Mitataanko hymyjen määrää, hyväksyvien katseiden määrää, osaaottavan empatian määrää, hyvän asenteen määrää, rohkaisevien sanojen määrää tai niiden tekojen määrää, joita eivät tiedä muut kuin se mukava hoitaja ja se asukas, jolla on paljon kipuja?

 

14.11.2012

Vesa Sinervä

 

 

LOMALTA PALAAJAN OHJEET

 

Lomalta on palattu. Jostain luin ohjeita ja neuvoja työhon paluun ensi päiviin. Tässä oma mukaelmani. Ensimmäisenä työpäivänä voisi vain käväistä työpaikalla, toisena vähän

siirrellä papereita ja kokeilla toimiston tuolia, kolmantena sitten voisi avata jo tietokoneen ja vähän

verrytellä aivoja. Neljäntenä voi jo oleilla parikin tuntia työpaikalla ja lukaista sähköposteja, kokeilla kirjeiden avaamista ja keskustella työntekijöiden kanssa kevyesti. Viidentenä sitten voisi olla jo neljä tuntia ja lukea oikeasti posteja ja sähköposteja, maksaa jokusen laskun, kysyä työntekijöiltä, miten täällä oikeasti menee ja käydä tiedottamassa vuokra-asukkaita että "rakennushanke onkin jo alkanut ja kulkureitit ovat ummessa, mutta senhän te varmaan jo tiesittekin", joten turhaa työtä sekin tiedottaminen.

Lomalta palaajan eettinen ohje: anna ensin muiden tehdä, tee vasta sitten sinä.

 

29.8.2012

Vesa

 

 

VANHUSTYÖN MAINE

 

Julkisuudessa suomalaisen vanhustyön maine lienee aika surkea. Onkohan kannanotoissa mainittu mitään hyviä puolia suomalaisesta vanhustyöstä? Onko niitä?

Arvioisin, että 95%sti suomalainen vanhustyö on hyvää ja laadukasta, ikäihmistä yksilönä kunnioittavaa ammatillisesti kunnianhimoista työtä, jota tekevät huippuammattilaiset, maailman parhaiten kouluttautuneen kansan lähi-, sairaan-, ja terveydenhoitajat. Harvassa ovat ne hoitajat, jotka ovat niin kyllästyneitä työhönsä, että kohtelevat asukkaita ala-arvoisesti. Minun silmiini ei ole osunut sellaista hoitajaa. Onhan se uutinen, kun sellaisen joku jostain kaivaa esiin. Eihän nykyään median tehtävänä ole tiedon välittäminen, vaan huutomerkkeinä yhteiskunnassa kirkuvien poikkeusten esille nostaminen. Poikkeus luo niin synkän varjon koko vanhustyön kenttään, että moni saattaa kuvitella, että siellä ei aurinko paista ollenkaan. Tässä uutinen: kyllä se aurinko paistaa vanhustyössä.

En vähättele kenenkään kokemaa vääryyttä ja kärsimystä, mutta en myöskään halua vähätellä suomalaisen vanhustyön laatua. 

 

23.4.2012

Vesa Sinervä

 

 

YSTÄVÄN LAULU

 

Vladimir Vysotski antaa kuuluisassa laulussaan ohjeita ystävänvalintaprosessiin. Heitä vajittaja vaikka aution saaren rantaan ja ruikuttajan voit lähettää yksin tiettömien taipalaiden takaa eksymään metsään. Et sinä tällaisia ystäviä tarvitse. Mutta se, joka jaksaa kuunnella sinun valitustasi, se on sinun tosi ystäväsi.

 

Tässä on aika armoton asenne ystävien raakkaamisen suhteen. Vain urhoolliset, hyväkuntoiset, mitään pelkäämättömät sankarit, jotka vielä jaksavat olla rinnallasi kun sinulla on vaikeaa, kannattaa kelpuuttaa ystäviksi. En tiedä, miten tuon laulun sanat sopivat ystävän päivään. Ehkä siten, että laulun nimi on Ystävän laulu.

 

On tuossa laulussa toki pointtinsa. Viimeisessä säkeistössä laulun kirjoittaja antaa vinkkiä siitä, millainen tosi ystävä on. Ja siinä kohtaa laulun sanat kolahtavat: sellaisen ihmisen, joka kestää armottoman ja kovan ihmisen ruikutusta, sydän on niin avara, että häntä voi hyvällä syyllä kutsua ystäväksi. Hän on myös hyvä esimerkki suvaitsevaisesta ihmisestä: ei hylkää hylkääjää.

 

Hyvää ystävän päivää!

 

14.2.2012

t. vesa

 

EI SE OLLUT MEIDÄN SYY

 

Tällä hetkellä puolet Lievestuoreesta on ilman vettä. Runkovesiputki on ilmeisesti mennyt poikki. Olimme ilmoittaneet palvelutalolle ja vuokra-asukkaille, että veden tulo katkeaa tänään klo 12.30, mutta erehdyimme pari tuntia. On vaikea ehkä ymmärtää, että kun ilmoitetaan monta päivää aikaisemmin päivämäärä ja kellonaika, milloin tulee vesikatkos ja sitten kun se tuleekin pari tuntia ilmoitettua aiemmin, ettei se ole meidän syy. Meidän katkos alkaa vasta kahden minuutin kuluttua. Suurin pelonaihe, minkä tämä ennakoimaton lisäkatkos aiheuttaa ei liity hygieniaan, vaan kahviin. Saadaanko kahvia? Riittääkö kahvi kaikille? Näissä mietteissä vuoteen 2012!

 

3.1.2012

Vesa

 

KUNTOILUA KODIN VIERESSÄ -HANKKEEEN KOHTALO

 

Yhdistyksemme haki RAYlta toiminta-avustusta 48 000€. Hanke on siinä mielessä mielikuvituksellinen, että se ei vaadi projektityöntekijöiden palkkausta, ei uusia toimitiloja eikä muitakaan kovin isoja hankintoja. Se perustuisi siihen, että itsenäisesti asuvat ikäihmiset saisivat kuntosalin tyhjillään olevaan rivitalon kylmiöön ja muuhun hukkatilaan ja alkaisivat ohjaajan opastuksella kuntoilla kotinsa välittömässä läheisyydessä. Suurin menoerä hankkeessa on tilojen muutostyöt ja seuraavaksi suurin ohjaajien palkkiot. Kuntosali toimisi myös yhteisöllisyyttä lisäävänä paikkana, jossa voi käydä kahvilla ja innostua liikunnasta. Hankkeessa oli yhteistyökumppaneina hankkeesta mahdollisesti ´kärsiviä´ yrityksiä eli heitäkään se ei varmaan olisi haitannut!

Huonompikin matikkapää tajuaa, miten kannattava hanke olisi yhteiskunnallisesti. Jos yksi ihminen innostuu käymään omalla kuntosalilla ilmaiseksi ja sen vuoksi hänen tehostetun palveluasumisensa tarve lykkääntyy yhdellä vuodella, yhteiskunta säästää 25 000 euroa. Jos lisävuosia kotona asumiseen saadaan yhdellä ihmisellä kaksi, hanke on jo maksanut itsensä takaisin ja jos vaikka viisi ihmistä saa 4 vuotta lisäaikaa kotona asumiseen hankkeen vuoksi, yhteiskunta on säästänyt puoli miljoonaa euroa. Eikä tämä edes olisi kovin kunnianhimoinen tavoite.

No, eihän me sitä avustusta saatu kuitenkaan. Vaikka oli näin hienot ideat. Mutta jotain tästä opittiin. Opittiin, että...ei kuteva kala kaivossa pysy.

 

19.12.2011

Vesa Sinervä

 

Mielikuvitusta laskutukseen

 

Pitäisi ehkä ottaa mallia mielikuviksellisten laskujen kehittelystä isommilta firmoilta. Paitsi että en käyttäisi tuota meidän asiakkaisiin, vaan kaikenmaailman erikoisosaamista vaativien töiden tekijöihin, jotka esim. haluaisivat aterioida meillä. Kun heiltä saattaa tulla lasku, jossa loppuhinta työtunnille on 80-130 euron luokkaa, kun siihen on lisätty matkakorvaukset, matka-ajan työtunnit, laskutuslisät ja joku on jopa keksinyt lisätä laskuun vieläpä "ruokarahan" niin jo alkaisi tehdä mieli tehdä vastapalvelus ja lähettää tällaisen työntekijän aterioimisesta vaikka seuraavanlainen lasku:

 

Lounas palvelutalolla 1418,73€ (alv 0)

 

Perunat 3 kpl 8,85€  (á 2,95€)

Kastike 2 dl 7,80€ (1 dl 3,9€)

Salaatti 2 dl 6,8€ (1 dl 3,4€)

Leipä 2 kpl 1,9€ (á 0,95€)

Levite 1,6€

Juusto 2 kpl 1,6€ (á 0,8€)

Juomat 2 kpl 4€ (á 2€)

Extrajuoma 2€

Kahvi 2,8€

Aterian valmistus 5,95€

Aterian valmistusvälineitten käyttölisä 3,95€

Henkilökunnan työtunnit aterianvalmistuksessa 

  - 3 min / ateria / hlö, pyöristys 1h x 3 hlöä 3x60€=180€

Henkilökunnan suojavälinekorvaus 9€

Henkilökunnan muut kulut / ateria 80€

Ruoan kattaus 5,95€

Kahvin keittämislisä 3,95€

Astioiden käyttömaksu 2,95€

Ruokasalin lattian käyttömaksu 5,95€

Pöydän käyttömaksu

 - perusmaksu 5,95€

 - 22 min 21,78€ (á 0,99€)

Tuolin käyttömaksu

  - perusmaksu 5,95€

  - 22 min 21,78€ (á 0,99€)

Astioiden pesu 7,95€

Ruokasalin siivous 7,95€

Biojäteastian tyhjäys 0,95€

Jätevesilisä   (sis. käsienpesun) 2,85€

Paperipyyhe 3 kpl 2,85€ (á 0,95€)

Hammastikku 0,95€

Suolamaksu 6 ravistusta 11,7€ (á 1,95€)

Aromimaustelisä 2 ravistusta 4,2€ (á 2,1€)

Sähkömaksu (sis. valaistus)  3,95€

Opastus ruokailuun 8,95€

Ravintokonsultointi 39€

  - hyla-tuotteiden selvitys

Ruokailun aikana annettu konsultointi (palvelutalon toiminnasta) 80€

Jääkaapin avausmaksu 2 kpl 19,9€ (á 9,95€)

Jätemaksu 4,95€

Kiinteistön kulumismaksu 9,95

Taloudellisen tilanteen riskilisä 19,95€

Katteen varmistusmaksu 19,95€

Mahdollisiin laskun perintätoimiin varautumisen lisä 17,95€

Muut kulut, joita on hyvin vaikea eritellä (lisätietoja soittamalla, konsultointituntihinta 495€ + alv) 28,9€

  - mm. turvamaksu hätätilanteiden varalta, varautumismaksu esim. luonnonmullistuksista 

    johtuviin toimenpiteisiin (aterioija kuuluu tietämättään mm. myös tämän palvelun piiriin) yms.

Laskutuslisä (sis. omana työnä tehtävät laskun suunnittelukustannukset) 49€

Laskupohjan laatimiskonsultin lisämaksu 149€

Laskun lainmukaisuuden tarkastuslisä (lakimieheltä, konsulteilla ei ole vastuuta) 449€

 

 

YHTEENSÄ  1418,73€(avl 0)

AVL 326,31€

VEROLLINEN HINTA 1745,04€

 

Kiitos kun käytit yhdistyksemme palveluja. Toivottavasti ruoka maistui. Tervetuloa uudelleen!

 

 

16.11.2011 Vesa Sinervä

 

 

 

Vanhustenviikko?

 

Olen siitä asti kun aloin työskennellä vanhustyössä yrittänyt välttää sanaa vanhus. Puhun virallisesissa yhteyksissä aina ikäihmisistä. Tänään sain asukaspalaverissa vahvistusta linjalleni talomme asukkailta. Aloin esitellä vanhustenviikon ohjelmaa, jolloin eräs asukas kysäisi, mikä on vanhuuden ikärja. Eräs toinen, lähempänä sataa vuotta sanoi, ettei hän kokenut itseään vanhaksi. Kysyin, onko vanhustenviikko sitten huono sana, johon sain nyökytyksiä ja vastauksen: "on se".

Joskus vältämmme luokkaavien sanojen käyttöä niinkin paljon, että sanat, joilla ajattelemme leimaavamme ja loukkaavamme eivät itse asiassa loukkaa asianomaisia ollenkaan. Sain kuitenkin tänään kuulla asianomaisilta itseltään, että vanhus ei ole hyvä sana. Kysyin, mikä olisi parempi, senioriviikko vai ikäihmisviikko. Tähänkin kysymykseeni sain paljon paremman ehdotuksen mainiolta asukkaaltamme: "täysikäisten viikko". "Täysikäisen" erottaa "täysi-ikäisestä" erilaisen, puhekieleen perustuvan kirjoitusasun puolesta, ja sille voisi luoda uuden merkityksen vanhuksen ja ikäihmisen synonyyminä. 

Me emme vietä Palvelutalo Männikössä 3.-10.10. vanhustenviikkoa. Me vietämme täysikäisten viikkoa.

 

Vesa Sinervä

27.9.2011